Rovasti

https://drive.google.com/drive/mobile/folders/1QUtlpvnSiaIs2R6M1nNpkOBnjet2BL1j?sort=13&direction=a

“Imagination is more important than knowledge. For knowledge is limited to all we now know and understand, while imagination embraces the entire world, and all there ever will be to know and understand.” ―  Albert Einstein

“I am not what happened to me, I am what I choose to become.”  C.G Jung

Mikä sinun arvosi on? Älä edes vastaa, mutta mieti. Arvo käydään useiden tekijöiden läpi ja lopulta arvioimasi arvo itsestäsi on oikea, mutta muiden saattavat olla kauhistuttavia. Sitten mieti arvon käsitettä itseesi sekä ympäröivään todellisuuteesi.

Kävellessä pakkasessa, näkee ihmisten (luonnollisesti) pukeutuvan varsin suojakkaasti ainakin sään vuoksi. Mietin, kuinka kuorilta he liikkeessä näyttävät. He ovat liikkuvia, eläviä objekteja, joilla on jonkintasoinen päämäärä. Samalla he voivat elää mielessään menneisyydessä tai tulevaisuudessa. Harvoin hetkessä. Vaikka ulkoinen pukeutumiskuori olisikin lämpinämä poistettu ja edessä seisoo ihminen, onko hän silti vain kuori, hukassa oleva entiteetti, joka kuluttaa tietämättömät energiavaransa kaivantoon? Samalla mietin kysymystä, onko edessä oleva rakastama ihminen rakastettava kuoren vuoksi ja pinnallisten mielleyhtymän sekä himojen takia vai onko toinen entiteetti rakastunut, mitä toinen itsessään myös on; valonkantaja sekä sen toimittaja. Onko yhteys vain karnaalinen? Lopulta, miten määrittää rakkauden, löytyy jokaisen itsensä sisältä. Onko kykyä siihen? Jokaisella on. Miten helppoa tai vaikeaa se on, riippuu elämänenergian kantajasta. Karnaalisten halujen pelkkä täyttämykse...

Ilman mielikuvia et voi luoda mitään, sillä kaikki lähtee ajatuksesta. Useimpien mielikuvat ovat kaaoksessa automaation takia, luoden näin kaaosta elämäänsä. Näe eteesi, avaruuden verhossa ja luo onnesi, ettet kulkisi onnesi ohi. Luo mielikuvasi, luo temppelisi, luo uskomuksesi, luo itsesi. Mikään ei kiellä mieltäsi, mutta karma on aina oleva seuralaisesi. Värähtele valoa niin valoa tulet oleman.

Minä ymmärrän läheisen menetyksen, mutta suhteeni kuolemaan on kaunis, ei kauhea. Silti en kutsu kuolemaa elämääni. Se on jo elämässäni, sopusoinnussa minussa- niin kuin kaikkeudessa. Elämäniloni ja haluni resonoi vahvana ja kuolema on siihen tyytyväinen.  Minä tiedostan hallitsevat voimat ja elän värähtelynä tässä biomassassa luoden elämääni eteenpäin, kuin jumala, joka olen. Jota jokainen voi olla. Täytyy hyväksyä, mitä tapahtuu ja adaptoitua sen mukaan. Lux Ferre